| Yhtye | Musiikki | Tilaa | Kuvat |
Hiljaa, hiljaa kuihtuu sieluni
Tuhkaa, multaa vain on päälläni
Kunnes madot löytää ruumiini
Niin hiljaa muuttuu liha tomuksi
Miksi minut jätit luojani?
Yksin kun sinua tarvitsin
Kaipaan takaisin luoksesi
Kannan kärsimyksen kruunua
Elämäni annoin sulle, annoin kuolemanikin
Pyytämättä vastaan mitään sieluni sulle uhrasin
Näinkö uskoni palkitaan, hurskauteni muistetaan
Näinkö vastaan otetaan viimeisellä portilla?
Olen valo joka pimeydessä loistaa
Olen toivo keskellä hävityksen
Olen tuli joka jään sulattaa
Olen elämä keskellä tyhjyyden
Olen susi joka karjaa kaataa
Olen kaipuu orjan sydämessä
Olen tauti joka ihmisen musertaa
Olen pimeys sokean silmissä
Olen pelko joka rohkean lannistaa
Olen kosto sorretun haaveissa
Olen kipu joka pelkurin lamauttaa
Olen viha sielusi syöveressä
Olen yksinäisen katkeruus, murhamiehen katumus
Lapsensa haudalla itkevä äiti
Olen pisara sateessa, sateen tuoma elämä
Ensimmäinen ja viimeinen hengenvetosi
Kohti hiljaisuutta, kohti paikkaa parempaa
Kohti rakkautta, kohti tummaa valoa
Liidän lailla linnun, liidän tuulen viemänä
Liidän ajatusten, muistojen kantamana
Loppunut on kärsimys, taakse jäänyt kaipuu
Mennyttä on tuska, lepo viimein kutsuu
Laulan laulun viimeisen, laulan vailla sanoja
Tanssin unohduksen liikkeetonta tanssia
Lakkaa mielen laukka, lakkaa tunteen palo,
Ympärilläin hävinnyt on pimeys, on valo
Tyhjyys minut nielaisee jää jäljelle vain muisto
Jää jäljelle vain...
"Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani" (Ps 139:22).
Käärmeen sukuun syntyneet, sydämensä sulkeneet
Sinua vihaavat, vastustavat, pilkkaavat ja nauravat
Vihallasi täyttänyt, armossasi kylpenyt
Pyhän liekin ajamana, lippuasi kannan
Pyhän hengen ohjaamana käärmeen taloon ratsastan
Enkelisi kutsumana, oikeutta jakaen
Synnit vanhat armahdan, pois pesen tulella
Seitsemässä polvessa maksun otan verellä
Suuri on armosi
Pyhitetty nimesi
Hurskaille suot autuuden
Syntisille armahduksen
Minä loin taivaa, Minä loin maan
Minä loin pimeyden, valon kirkkaan
Minä olen armo, Minä olen rakkaus
Minä olen elämä, syntisten pelastus
Rakasta minua kuin elämääsi
Rukoile minua hädän hetkellä
Usko minuun kun tuskasi on suurin
Ja tulen pelastuksen näyttämään
Älä kiellä minua, älä muita kumarra
Älä käännä selkääsi, uskotonta rakasta
Minä olen armoton, Minä olen raivoisa
Minä olen kiivas, syntisi kostava
Rakasta minua kuin elämääsi
Rukoile minua hädän hetkellä
Usko minuun kun tuskasi on suurin
Ja tulet kadotuksen välttämään
Minä olen armo, minä olen raivoisa
Minä olen elämä, syntisi kostava
Minä olen armoton, Minä olen rakkaus
Minä olen kiivas, syntisten pelastus
Epäilyksen sydämeeni istutit
Syvän rauhan sielustani veit
Hedelmän kielletyn ojensit
Perisyntiin kansani ajoit
Puhut järjen äänellä valheita
Valheeksi puet totuuden
Uskovilta myrkylläsi uskon viet
Myrkytät mielen hurskaiden
Sokealle valon näytät kirkkaimman
Kaiken tietäviltä silmät syöt
Kysymyksen syytöksilläis herätät
Siitä mitä synti oikein on
Aamutähti ylpein olit taivaissa
Et kumartanut, et palvonut
Valontuoja loistit lailla auringon
Tien kadotukseen valaisit
Ketä uskon nyt, ketä kuuntelen?
Kuka kertoo syyn, kertoo tarkoituksen?
Kuka syntini sovittaa, kuka synnin määrittää?
Kuka kertoo totuuden, antaa vastauksen?